Mehumaijat porisemaan
11.09.2015, klo 10:47•Kommentteja 0
Mehumaija eli höyrykeitin kaivetaan Suomessa yleensä vain kerran vuodessa esille kaapin perältä, mutta silloin ilmassa onkin mitä mahtavin tuoksu. Itse tehty mehu on myös sympaattinen lahja ystävälle.
Itse tehdystä mehusta saa iloa pitkäksi aikaa. Kaunis mehupullo sopii myös vaikka juhliin lahjaksi. Höyrymehu on maukas ja itse tehty luonnontuote on jo hyvä asia sellaisenaan. Tekemisen riemusta tulee jo puoli nautintoa kotikokille.
Liisa Raunion parhaimpiin syysmuistoihin kuuluu mehumaijalla mehustaminen. Mehut myös aina onnistuivat, sillä reseptit olivat varsin yksinkertaisia.
– Joskus tein viinimarjoista täyteläistä perusmehua ja toisinaan mukavia sekoituksia käyttämällä raikasta ja hienoaromista vadelmaa tai pehmeäaromista mustikkaa.
Ylikypsät marjat ovat olleet parhaita. Myös raparperista saa mainiota mehua.
Joinakin vuosina Liisa Raunio on hyödyntänyt myös pakastimen uumeniin jäänyttä satoa.
– Jossain vaiheessa tuntui siltä, että marjat jäävät sinne seuraavaan jääkauteen asti ja sitten innostuin mehustamaan uudelleen jopa keskellä talvea.
Liisa Raunio on myös kokeillut marjojen ja hedelmien yhdistelmiä ja saanut aikaan eksoottisiakin makuja. Myös itse tehty glögi on ollut herkullista.
– Pitäisi aina kirjoittaa pullojen kylkeen tuotetieto, jotta ainakin ainesosia miksatessa muistaisi mehujen koostumuksen.
Raunion perhe on kasvattanut myös jättikurpitsoja. Suurimmat kurpitsat kuskattiin kottikärryillä kotiovelle puutarhasta ja naapurien lapsillakin riitti ihmettelemistä.
Mehustaminen sopii laiskemmallekin marjojen poimijalle. Marjoja ei tarvitse riipiä irti tertuista. Vain huonot ja homeiset marjat poistetaan.
– Tarvitaan lisäksi puhtaita pulloja, joissa on tiiviitä korkkeja. Nykyään on kauniita uusvanhoja ”mummolan” pulloja, jotka sopivat vaikkapa sisustukseen.
Kilosta marjoja tulee mehulitra
Marjakilosta saa mehua noin litran verran. Sokeria tarvitaan 200-300 grammaa mehulitraa kohti.
– Sokeroimattomanakin voi valmistaa mehun. Säilytyspaikan täytyy olla tällöin hyvä tai mehu on laitettava pakkaseen. Sokeroimaton mehu ei ole niin kirkasta väriltään kuin sokeroitu.
Helppoa vasta-alkajallekin
Itse tehtyjen mehujen maailmaan pääsee kiinni helposti ja halvalla. Mehumaijoja on myynnissä tavarataloissa ja myös kirpputoreille ja nettimyyntiin päätyy ajoin näitä kodin hengettären suosikkilaitteita.
Liisa Raunio kertoo, että höyrymehustimen alakattila täytetään lähes kokonaan vedellä ja kiehautetaan.
– Mehumaijan letkun on oltava kiinni hyvin ja hyvä on varmistaa vielä sulkijanipistimen toimivuus.
Puhtaat ja riipimättömät marjat laitetaan reiälliseen marjakehikkoon joko kerroksittain sokerin kanssa (200-400 grammaa/marjakilo) tai sokeritta. Alimmaiseen ja päällimmäiseen kerrokseen laitetaan marjoja.
Marjakehikko nostetaan ensin mehukattilan päälle ja sitten vesikattilan päälle. Kansi suljetaan tiiviisti. Alakattilassa on oltava koko ajan riittävästi vettä höyryn tuottamiseen ja veden on kiehuttava koko ajan. Muodostuva vesihöyry pehmittää marjat ja hedelmät ja saa niistä mehun irtoamaan.
Tasalaatuinen maku
Mehun voi laskea suoraan kuumiin, puhtaisiin pulloihin tai ensin kattilaan. Kattilaan valutus on vaivattomampi ja silloin koko mehuerästä tulee saman vahvuista ja yhtä makeaa.
Ensimmäinen mehu kaadetaan takaisin marjojen päälle mehustimeen, jotta sokeri liukenee tasaisemmin. Sokerin voi lisätä myös vasta kattilassa, 200-300 grammaa (2 1/2 - 3 1/2 dl) sokeria mehulitraa kohden.
Kattilaan valutettu mehu kuumennetaan vielä nopeasti ennen pullotusta.
Hyvin pestyt ja kuumennetut pullot täytetään ihan täyteen ja suljetaan heti kumitulpilla. Pulloon muodostuu tyhjiö kun jäähtyneen mehun tilavuus pienenee.
– Kun kumitulppa painuu hiukan ”lommolle” tarkoittaa sen sitä, että pullotus on onnistunut.
Maukasta mehua saa myös keittämällä sitä emali- tai teräskattilassa
Kuumenna vesi, pehmeille marjoille noin 2 dl vettä/marjalitra, koville ja runsaasti pektiiniä sisältäville marjoille (herukat, karviaiset, puolukat, karpalot, pihlajanmarjat) noin 2 1/2-3 dl vettä/marjalitra.
Marjat laitetaan kiehuvaan veteen. Kovahkoja marjoja voi hiukan survoa.
Keittoaika on noin 15 minuuttia. Marjoja voi välillä liiskata kattilan reunoja vasten.
Marjamassa kaadetaan astian, esimerkiksi sangon tai toisen kattilan päälle pingotetun sideharsokankaan päälle. Marjoja ei painella itse siivilöinnin aikana. Näin mehusta saa kirkasta.
Mehu kiehautetaan ja kuoritaan vaahto. Joukkoon sekoitetaan sokeria 300¬-400 grammaa (3 1/2 - 5 dl) mehulitraa kohden. Mehu pullotetaan kuten höyrymehu.
Liisa Raunio kertoo, että ylijääneestä marjamassasta voi keittää hilloa tai soseuttaa myöhempää käyttöä varten esimerkiksi puuron joukkoon.
– Myös erilaiset marjahyydykkeet terästettynä vaikkapa rosepippurilla tai chilillä ovat hyviä jatkotuotteita ylijääneestä sadosta.
Marjatähteistä uusiomehua
Tähteeksi jääneestä marjamassasta voi tehdä myös mehua. Marjamassa kaadetaan kattilaan ja lisätään vettä niin paljon, että massa peittyy ja keitetään noin 10 minuuttia ja valutetaan sideharsokankaan läpi. Jälkimehu on mainio marjakeitoissa ja kiisseleissä, mutta vaatii suhteellisen nopean käytön.
– Kannattaa ehdottomasti kokeilla mehujen valmistusta ja mehumaijan voi ostaa tuttujen kesken vaikkapa kimppahankintana. Olen myös käyttänyt paikallista tuoremehuasemaa hulppean omenasadon mehuttamiseen.
Reseptit: www.martat.fi
Teksti: Mirkka Kortelainen