Teen ystävä ottaa rauhallisesti
22.05.2018, klo 19:47•Kommentteja 0
Maailman suosituin lämmin juoma on vahvistanut asemiaan myös Suomessa. Teen valmistuksessa ja nauttimisessa on omat niksinsä.
Suomessa on tee-buumi. Suurimpiin kaupunkeihin on perustettu teen erikoisliikkeitä, jotka myyvät erilaisia teelaatuja sekä välineitä teen valmistukseen ja tarjoiluun. Myös entistä useampi kahvila on alkanut suosia irtoteetä ja panostaa kunnolliseen teevalikoimaan.
Teen ystävät ry:n puheenjohtaja, televisiosta ja kolumneista tuttu Pirkko Arstila kertoo, että tee istuu hyvin yhteen esimerkiksi nykyisen meditaatio- ja joogainnostuksen kanssa.
– Kun kahvi on usein luonteeltaan aggressiivista, ja se voidaan vaikka hörppäistä nopeasti kadun kulmassa, niin teen juoja yleensä rauhoittuu, ottaa aikaa itselleen ja nautiskelee.
Tee sopii yhteen myös terveellisten elämäntapojen korostamisen kanssa. Teessä on esimerkiksi elimistölle hyödyllisiä antioksidantteja; kiinnostusta on herättänyt myös teen sisältämä l-teaniini.
Tee rentouttaa ja samaan aikaan myös piristää.
– Sekä teessä että kahvissa on yhtä paljon kofeiinia, mutta l-teaniini hidastaa kofeiinin imeytymistä Siksi teen piristävä vaikutus tulee hitaammin, mutta säilyy pitempään.
Vihreää, mustaa, valkoista vai keltaista?
Arstilan mukaan paras tee valmistetaan irtoteestä. Tee-entusiastit karsastavat yleisesti pussiteetä.
– Teepussien ongelmana on, että usein niiden sisällä oleva tee on aivan liian kuivunutta. Oma lukunsa ovat sitten erilaiset mausteteet, jotka maistuvat lähinnä esanssiselta. Pussien käyttöohjeetkin ovat usein päin honkia.
– No, seuraan nyt kyllä kiinnostuneena, mitä tapahtuu, kun markkinoille on tullut myös vakuumipakattuja teepusseja ja kolmiopusseja.
Irtoteenä löytyy muun muassa vihreää, mustaa, valkoista ja keltaista teetä sekä oolongia ja pu´er-teetä. Erot eri teelajien välillä syntyvät lehtien käsittelystä, ilmastosta ja maaperästä.
– Kannattaa kokeilla rohkeasti eri laatuja, niin oppii, mistä itse pitää. Eroja on kuin viineissä. Arstila huomauttaa. Hän mainitsee suosivansa itse tällä hetkellä herkkää japanilaista vihreää teetä.
– Vahinko vain, että marketeista on nykyään vaikeaa löytää maustamatonta irtoteetä. Kannattaa etsiä netistä tai erikoisliikkeistä.
Arstila mainitsee, että tämän hetken kuumiin trendeihin kuuluu esimerkiksi se, että ravintoloissa alkoholiton juomavaihtoehto onkin tee.
– Pihvin ja punaviinin sijasta valintana voikin olla pihvi ja viinilasista tarjottava huoneenlämpöinen kiinalainen musta pu’er.
Kiehautetaan eikä keitetä
Teen makuun vaikuttaa käytetyn teelaadun lisäksi olennaisesti myös valmistustapa.
Tärkeimpiin sääntöihin kuuluu veden lämpötila. Valmistuksessa ei käytetä kiehuvaa, vaan mieluiten 80-asteista vettä
– Teelehtiä haudutetaan 80-90 asteisessa vedessä. Jos esimerkiksi darjeeling-teetä hauduttaa yli 90-asteisessa vedessä, niin tuloksena on kitkerää brittiteetä, jota ei oikein pysty juomaan ilman sokeria ja maitoa.
Arstila neuvoo, että teelehtiä ei saa jättää kannuun lillumaan. Noin kolme minuuttia on sopiva aika, minkä jälkeen lehdet otetaan teesiivilällä pois.
– Erityisesti vihreä tee on herkkää. Sitä haudutetaan usein vain kaksi minuuttia.
– Tärkeää on myös, että ei laita teelehtiä liikaa. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon.
Tee on parhaimmillaan, kun kuppia pystyy pitämään ilman korvaa.
Välineitä riittää
Pirkko Arstila kertoo, että hänen teenkeittovälineisiinsä kuuluvat lämpötila-asteikolla varustettu vedenkeitin, munakello, teesiivilä sekä teekannu.
Tarjolla on toki paljon muutakin. Kodinkoneliikkeistä löytyy esimerkiksi teekeittimiä, joissa on irrotettava teesiivilä ja joissa voi valita niin veden lämpötilan kuin haudutusajankin.
Teen erikoisliikkeissä myydään esimerkiksi perinteisiä savesta valmistettuja kauniita Yixing-teekannuja. Niissä yhtenä ideana on, että teen tanniinit tarttuvat ajan myötä huokoiseen saveen, mikä tuo keitettävään teehen omaa aromiaan. Kannu näin ollen vain paranee vanhetessaan.
”Aluksi tee oli syötävä vihannes, yrtti ja lääke. Sitä käytettiin rohtona ja piristeenä. Teetä puristeltiin kakuiksi kuljetusta varten ja kakkuihin voitiin sekoittaa mausteita ja suolaa. Teen höyrytys opittiin vasta 300-luvulla. Ming-kaudella 1368-1644 syntyivät modernit teet sellaisessa muodossa kuin me ne tunnemme” (Pirkko Arstila, Teen ystävän kirja, Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2011.)
Teksti: Matti Välimäki