Myrskyille ja lumelle tunteettomalla sähköverkolla on hintansa
03.05.2018, klo 15:08•Kommentteja 0
Maakaapelointi ja sähköverkkoinvestoinnit helpottavat kansalaisten elämää. Myrskyille ja tykkylumelle tunteettomat sähköverkot eivät kuitenkaan synny ilmaiseksi — sähköverkkoihin investoidaan lähes yhdeksän miljardia euroa vuosien 2014–2028 välisenä aikana. Investoinneilla lisätään sähkön toimitusvarmuutta.
Lainsäädäntö ohjaa sähköverkkoinvestointeja ilmajohtoverkkojen rakentamisesta kohti säävarmojen maakaapeleiden rakentamista.
Sähköverkkotoiminta on Suomen valvotuin toimiala. Taustalla vaikuttavat erityislainsäädäntö ja verkkoyhtiöiden toimintaa valvova viranomainen — Energiavirasto. Lainsäädäntö ja valvontakoneisto pitävät huolen siitä, että sähköverkot toimivat varmasti kaikissa tilanteissa. Samalla varmistetaan, että sähköverkkoihin investoidaan riittävästi ja että yhtiöt eivät kerää liian suuria voittoja.
Sähköverkkoyhtiöiden toimintaa ohjaava valvonta on vuosien varrella ehtinyt näyttää kyntensä. Lainsäädäntöön ja viranomaisten toimintaan voi luottaa, kuten monet asiantuntijat ovat jo ehtineet todeta. Sähkön siirtopalveluiden ylihinnoittelu ja ylisuurten tuottojen kerääminen ei ole mahdollista, koska viranomainen määrittelee sähkön siirtohinnoille katon. Jos toiminnassa syntyy ylijäämää, on se palautettava asiakkaille.
Vuonna 2011 myrskyt murjoivat sähköverkkoja monilla alueilla. Kansalaisten ja päättäjien mielestä tuhoja syntyi liikaa ja niiden korjaaminen kesti liian kauan. Siksi sähkömarkkinalakia muutettiin nopeasti — uusi lainsäädäntö ohjaakin sähköverkkoinvestointeja ilmajohtoverkkojen rakentamisesta kohti säävarmojen maakaapeleiden rakentamista. Maakaapelointi on kuitenkin ilmajohtoverkkoja kalliimpaa. Samalla osa ilmajohtoverkkoihin tehdyistä investoinneista valuu ennenaikaisesti hukkaan.
Maakaapelointi on ilmajohtoverkkoja kalliimpaa.
Taustaa
Mikä sähköverkkojen rakentamisessa maksaa?
Sähkön siirtoverkkojen rakentaminen on sähköverkkoliiketoiminnan suurin kuluerä. Kaapeleiden lisäksi tarvitaan sähköasemia, muuntamoita ja monenlaisia sähköteknisiä nippeleitä. Uuden ajan älyverkkojen älykkyydelläkin on hintalappunsa.
Sähköverkkoinvestointien osuus sähkön siirtohinnasta on keskimäärin 54 prosenttia. Sähköverkkojen kunnossapito taas nielee kuluista kolmanneksen. Muita pienempiä kulueriä ovat kantaverkkoyhtiö Fingridille maksettavat kantaverkon siirtomaksut (10 %) ja hallintokulut (6 %).
Sähköasiakkaat maksavat ensisijaisesti siitä, että sähköverkot ovat olemassa. Sähköverkoissa siirretyn sähköenergian määrä ei vaikuta juuri lainkaan verkkoliiketoiminnan kustannuksiin. Verkkoyhtiön on maksettava investoinneista aiheutuvat rahoituskustannukset, vaikka verkko ei välittäisi yhtäkään kilowattituntia asiakkaille.
Verottajakin haluaa osansa. Verojen osuus kerrostalossa asuvan perheen sähkön siirtohinnasta on reilut 40 prosenttia, mutta sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuvan siirtohinnasta veroja voi olla lähes 60 prosenttia. Siirtohintoihin upotettuja veroja on sitä paitsi kahta laatua: arvonlisäveroa ja sähköveroa.
Sähkön siirtohinnan sisältämien verojen määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1997 lähtien. Vuoden 2011 alussa verojen määrä lähes kaksinkertaistui. Tämän jälkeen nousu on jatkunut tasaisesti.
Teksti: Petri Sallinen
Kuvat: Ari J. Vesa