Robotti-imuri tuli taloon
21.02.2019, klo 08:23•Kommentteja 0
Se oli koiran mielestä ihan tavallinen laiskanpulskea lauantaipäivä. Kunnes lattialle ilmestyi lentävä lautanen, joka vielä hurisi epäilyttävästi.
Lattiallamme lepää suuri musta pyöreä kiekko. Se herää henkiin, kun painan nappulaa, jossa lukee ”clean”. Robotti-imuriin syttyy valo, se piippaa pari kertaa ja ryhtyy hurisemaan.
Robotti alkaa kiertää asuntoamme ympäriinsä. Törmättyään kerran pöydän jalkaan, maltillisella matkanopeudella, se oppii väistämään tämän.
Lentävän lautasen sisällä on selvästi älyllistä elämää.
Olemme saaneet maahantuojalta kokeiltavaksi robotti-imuri Roomba 980:n, alan moninkertaisen testivoittajan. Tarkoituksemme on selvittää erityisesti sitä, miten robotti-imuri ja koira tulevat keskenään juttuun.
Ideana on myös tutkia, mitä apua robotti tarjoaa siivoukseen, kun yksi perheenjäsen kantaa tassuissaan sisään hiekkaa ja pudottelee karvojaan ympäri huushollia.
Koukkausliike sohvapöydän takaa
Niin, hetki sitten tämä oli kultainennoutaja Iineksen mielestä ihan tavallinen laiskanpulskea lauantai-iltapäivä. Nyt kaikki on toisin.
Iines haukkuu hurjasti, mutta heiluttaa toki samalla myös häntäänsä. Laitamme pehmoapinan ratsastamaan robotti-imurin päällä ja koira osoittaa suurta rohkeutta pelastamalla lempilelunsa
Iineksen ensireaktio ei ole varsinainen yllätys. Se ei ole vielä, reilun yhdentoista vuoden totuttelun jälkeen, mikään bestis edes tavallisen imurin kanssa.
Kun robotti-imuri on aikansa hääriskellyt ja pitänyt ääntä, niin Iines päättää rentoutua hetken, vaikka väkisin.
Koira asettuu makaamaan sohvan viereen ja huokaisee raskaasti. Silmiään se ei kuitenkaan sulje, vaan vilkuilee koko ajan, missä laite liikkuu.
Silloin robotti-imuri tekee ovelan koukkausliikkeen, kuten Rommel, aavikon kettu. Se kiertää sohvapöydän, iskee takaapäin ja tarraa kiinni koiran häntään.
Pelastamme Iineksen nostamalla robotin ilmaan, jolloin se lakkaa automaattisesti käymästä. Koira katsoo meitä hieman murheellisen näköisenä.
Koirissa on eroja
Sitten, päivä päivältä, homma alkaa sujua paremmin. Kun robotti-imuri ryhtyy töihin, niin Iines teputtelee toiseen huoneeseen.
Kun koira on päiväunilla, laitan sen kuonon eteen imurin mukana tulleen virtuaaliseinän, pienen tötsän, joka lähettää robotille signaalia, että tänne ei ole tulemista.
Olen ylpeä Iineksestä. Kodinkoneliikkeen myyjältä kuulen, että suurin osa koirista suhtautuu robotti-imuriin suhteellisen lunkisti, mutta eivät sentään ihan kaikki.
Kerran eräässä perheessä koira ja robotti-imuri olivat kahdestaan kotona, robotti-imuri ryhtyi töihin, mutta koira hermostui tästä niin, että sai vatsavaivoja. Kun isäntäväki tuli kotiin, robotti oli levittänyt tuotoksen tasaisesti ympäri taloa.
Sama kaveri oli kuullut myös kissasta, jolla oli tapana matkustaa lämpimän robotti-imurin kyydissä huoneesta toiseen.
Minäkin totun robottiin
Pikkuhiljaa minäkin totun robotti-imuriin.
Aluksi minua harmittaa, kun Ringaksi ristimäni robo ei pysty hyppäämään paksun villakangasmaton päälle. Tai kun se jää aina jumiin lipaston alle seinän ja maton väliin. Välillä se tuntuu myös yliarvioivan omat voimansa eikä muista hakeutua ajoissa tukiasemaan lataukseen.
Minun, tunnetusti lännen nopeimman imuroijan mielestä, se liikkuu myös aavistuksen liian hitaasti ja jurruttaa yhtä huonetta turhan pitkään.
Pikkuhiljaa suhteemme paranee. Muutamme sisustusta parissa kohtaa hieman robottiystävällisemmäksi ja poistamme jumipaikkoja.
Totuttelen myös ajatukseen, että ihan kaikkeen, vaikkapa sohvien imurointiin, kaveri ei pysty, vaan vaatii rinnalleen perinteisen imurin tai rikkaimurin.
Siivouspäivä vaikka joka päivä
Saan robotista myös huomattavasti enemmän irti, kun opettelen käyttämään sen kännykkäsovellusta. Ohjelmoin robotin käynnistymään itsestään tiettyinä päivinä määrättyyn kellon aikaan. Voin seurata sovelluksen kautta töitten edistymistä ja tutkia raportteja tehdyistä siivouksista. Robotti ilmoittaa myös kännykkään, jos se on vaikkapa jumissa jossakin. Halutessani voin käynnistää robon myös etänä mistä vain.
Ratkaiseva oivallus on se, kun ymmärrän irrottautua vanhasta ajattelutavasta, että siivouspäivä on kerran viikossa. Robotti kannattaa laittaa töihin useana päivänä viikossa, sillä tämä estää tehokkaasti, että kämppä ei pääse missään vaiheessa kovin likaiseksi. Koiraperheessä kyllä riittää pientä imuroitavaa vaikka joka päivä.
Tervetuloa laumaan
Muutaman viikon päästä Iineskin on jo yllättävän tottunut robottiin.
Yhtenä päivänä katsomme olohuoneessa jääkiekkoa – pikkuleijonat karvaavat ylhäältä – ja meidän oma aktiivinen karvaajamme ei viitsisi oikein edes väistyä, vaikka robotti tulee ihan viereen pörräämään.
Robotti on otettu lauman jäseneksi. Ehkäpä pysyvästi.
Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Ilari Välimäki